Notes
Matches 51 to 100 of 146
| # | Notes | Linked to |
|---|---|---|
| 51 | Exact birth date from Pekka Paavola. | Lassila, Valpuri (P291)
|
| 52 | Exact date of birth and christening date from Anneli Kotisaari. | Simila, Matti (P288)
|
| 53 | From an email from Ritva Heinnen: "I drew a blanc with Anna Maria Tapaninen. The only information I could trace was a record of her moving to Pielavesi from the neighboring parish of Iisalmi. Her place of birth is the village Haapajärvi, but I could not find her in the birth records, and the children's book was as good as illegible." | Tapaninen, Anna Maria (P300)
|
| 54 | Gustaf Simila is our 2 X Great Uncle. | Simila, Gustaf (P659)
|
| 55 | Han ärvde .....................hela den och rikedom efter sin far och bodde på sin fars gård Bure i Selångers socken 1210. Var Hövitsman i Norrland och levde till minst 1270. Han var en mäkta lärd och vis man, varför han kallades Abboten i Bure. Gick med silverskenor och silverbälte. Blev mördad då han falskeligen blev bjuden till bröllop, och begravdes i (Lövångers?) kyrka, men mandråparna, som kallas Kåsar, blev steglade på (Kallholmen, Rallholmen?). Han ska ha börjat anlägga Bure Munkekloster på en holme i Bura åmynne i Medelpad, och ska ha varit gift med Olov Dahlkarls Jättes dotter i Bura träsk. (Född omkring 1350) http://www.ohrnell.net/bureatten.htm. | Bure, Herse (P54)
|
| 56 | Hans Platz. Syntynyt 1500-luvulla Saksassa tai Hollannissa. Kuollut 3.1.1621 Turussa. Pormestari. Hans oli joko saksalainen tai hollantilainen, joka tuli Turkuun 1587. Hän toimi Turun pormestarina. Tässä yhteydessä hän valvoi Elvsborgin linnoituksen lunastussummaa. http://www.kaila.fi/espolin/eetu69.html | Platz, Hans (P64)
|
| 57 | He also had another daughter - Henrika Juhontytär Toffer (o.s. Hytönen). She was born 1873, died 1897. Husband - Otto Ville Toffer. They had 2 children - Otto Ville and Hilma Hendrika. | Hjelt/Hytönen, Juho (P295)
|
| 58 | Helena (Elin) Authorintytär Duwal k. 1702 aikaisintaan ?. Vanhemmat: Author Duel eli MacDougall, Rutiköyhä Turkulainen kauppias. Veronkantaja, s. Skotlanti, k. 10.05.1636 Turku ja Elisabet Hansdotter Platz, s. Turku, k. 01.05.1661. Käytti ehkä myös isäpuolensa nimeä Trumbel, eli leskenä 1691. | Duvel, Elin (P42)
|
| 59 | Her children: 1. Olavi Valkonen, s. 1711 Pieksämäki. Talollinen Sauvamäki nro 3:ssa. K. 12.4.1789 Pieksämäki. - Puoliso 7.12.1735 Sofia Yrjöntytär Laitinen, s. 1712 Kangasniemi, k. 28.2.1781 Pieksämäki. 2. Virgilius Valkonen, s. 1713 Pieksämäki. . 3. Heikki Valkonen, s. 1715 Pieksämäki. Talollinen. Toimi lautamiehenä. K. 15.3.1764 Pieksämäki, haudattiin kirkkoon. - Puoliso Pieksämäellä 23.2.1755 Aune Janhonen, Sauvamäestä, s. 1733. 4. Lauri Valkonen, s. 1717 Pieksämäki, k. 24.5.1762 Pieksämäki. - Puoliso Pieksämäellä 7.10.1749 talollisen tytär Elina Seilanen, Sauvamäestä, s. 1719, k. 2.3.1761 Pieksämäki. 5. Anna Valkonen, s. 10.1.1723 Pieksämäki. Annan kummit olivat Juho Kakkinen, Elisabet Valkonen ja Marketta Valkonen. 6. Liisa Valkonen, s. 1727 Pieksämäki, k. 1756 Pieksämäki. 7. Mikko Valkonen, s. 15.9.1731 Pieksämäki. Muutti 11.11.1766 Pieksämäeltä Kangasniemelle, josta tuli takaisin Pieksämäelle 30.1.1767. Itsellinen Sauvamäki nro 3:ssa 1780-luvulla. - Puoliso Kangasniemellä 26.2.1766 Anna Kallentytär Suuronen, s. 1741 Kangasniemi Halttula. 8. Marketta Valkonen, s. 9.8.1735 Pieksämäki, k. 1737 Pieksämäki. | Ylönen, Klaara (I437)
|
| 60 | Her Children: 1. Simo Valkonen, s. 1736 Pieksämäki, k. 2.4.1738 Pieksämäki. 2. Paavo Valkonen, s. 1738 Pieksämäki. 3. Klaara Valkonen, s. 11.4.1741 Pieksämäki. - Puoliso Tuomas Väisänen. Asui Sauvamäessä. 4. Marketta Valkonen, s. 1742 Pieksämäki. 5. Virgilius Valkonen, s. 7.4.1744 Pieksämäki. 6. Maria Valkonen, s. 1745 Pieksämäki. 7. Heikki Valkonen, s. 22.3.1746 Pieksämäki, k. 1755 Pieksämäki. 8. Venla Valkonen, s. 1750 Pieksämäki. 9. Maria Valkonen, s. 17.6.1752 Pieksämäki, k. 1756 Pieksämäki. 10. Elias Valkonen, s. 1754/64 Pieksämäki. Torppari. K. 15.12.1827 Pieksämäki, haudattu Hankasalmelle. - Puoliso Pieksämäellä 25.12.1781 Magdaleena Liukkonen, s. 1765 Kangasniemi Väärälä, k. 24.7.1841. 11. Marketta Valkonen, s. 6.4.1757 Pieksämäki. 12. Eeva Valkonen, s. 11.4.1759 Pieksämäki. 13. Hemmo Valkonen, s. 1762 Pieksämäki. 14. Valpuri Valkonen, s. 11.2.1764 Pieksämäki. | Selainen, Anna (I435)
|
| 61 | Hänet vapautettiin sodan päätyttyä ja hän sai lopulta säterivapauden tiloilleen Paimiossa. Hän toimi Kajaanin vapaaherrakunnan maakapteenina 1657. Hän esiintyy 1679 ja oli kuollut 1684. Paimion Historia. 193: 1550-luvun lopulla viljeli Moision entisiä kirkontiloja neljä lampuotia. Maata oli jokaisella kuusi tankoa, ja kylvö oli yhteensä neljä puntaa, siis panni tangolle. Talot autioituivat 1600-luvun alussa. Vuonna 1652 läänitti kuningatar Kristiina koko Moision kapteeni Nils Hemminginpojalle. Tämä joutui riitelemään pitäjäläisten kanssa lukkarin mökistä. Lukkari oli saanut pystyttää itselleen mökin autiolle maalle kirkon pohjoispuolelle. Kapteeni vaati lukkaria muuttamaan paikalta. mutta pitäjäläiset väittivät sen olevan kirkon maata. Kapteeni taas väitti, että koska eteläpuolella räpäläiset kyntävät aivan hautuumaan viereltä, ei pohjoispuolellakaan voi olla kirkon maata sen ulkopuolella. Asiaa käsiteltiin oikeudessa 1655. Määrättiin katselmusmiehet tarkistamaan raja kirkon ja Moision välillä, ja elleivät he voi osoittaa mökinpaikkaa kirkonmaaksi, täytyy lukkarin siirtää mökkinsä siitä pois. (CC 7.215; Halikon kihlakunnan renovoidut tuomiokirjat, VA.) Neljänneksen peruutuksessa vaadittiin kapteeni Niilo Hemminginpoikaa luovuttamaan kruunulle neljäsosa Moisiosta. Tällöin hänen vaimonsa Sara Didrikintytär pyysi kihlakunnaoikeudelta todistusta, että talojen ollessa autiona oli rakennettu maantiie niiden parhaiden peltojen halki ja aikoinaan oli maanvyörymä vienyt tontit ja rakennukset ja mekoisen osan pelloista Paimionjokeen ja vieläkin joka kevät vieri päivittäin maata jokaisen talon vierestä. Lautakunta ja pitäjäläiset todistivat asian olevan näin, ja todistus annettiin. Moisio peruutettiin kruunulle vasta v. 1695. Se nautti säterivapautta vuosina 1666-1693. Pellavankutoja Heikki asui Moisiossa 1688-1692, vänrikki Nils Gisselkors 1694-1695 (Nils Hemminginpojan pka) ja Matti Martinpoika viljeli sitä 1696-1697. Priitta-leski asui siellä 1698-1700 ja lukkari Pieti Martinpoika 1712-1713. Paimion Historia s. 275: Vuonna 1652 esitti siltavouti Heikki Jakonpoika luettelon isännistä, jotka olivat lyöneet laimin hirsien uusimisen, niin että Isosilta oli jälleen tulossa kelvottomaksi. Samana vuonna tuomittiin kapteeni Nils Hemminginpoika kunnostamaan moisionpuoleinen sillanpää. Hänelle oli läänitetty koko Moisio v. 1651 Lähde lukemistoja: Oulun Sukututkija-lehdessä 1981:2 Risto Pekkala Oulun Sukututkija-lehden numerosta 1983:1. Mauno Kärnä Paimion Historia, Moisio Kajaanin kaupungin asukkaita, Ohto Manninen | Gissla, Nils Hemminsgon (P106)
|
| 62 | IN 1896, when Thomas Kero applied for US citizenship, he changed his name from Kero to Flom. | Kero, Thomas (I482)
|
| 63 | In the Hiski record of his birth, the name is spelled Qvarnstrom | Qvarnström, Mathias (I438)
|
| 64 | In the Kero chart, the last name is Kaustar. Some sources list the name as Hakalax. | Kaustar, Christopher (P138)
|
| 65 | Information from Finland says he left for America in 1888. | Simila, Jacob (P661)
|
| 66 | Information from Kaija Sukanen - Hans was buried 3.1.1621 in Turku cathedral, he died 1620. His mothers maiden name was van Kessel, not von Kassel. She remarried Christoffel Biesman 1628 in Nijmegen. | Platz, Hans (P64)
|
| 67 | Information provided by Pekka Paavola. | Grekilä, Hans Larsson (I495)
|
| 68 | Information provided by Pekka Paavola. | Ikonen, Anna (I496)
|
| 69 | Isak Hannunpoika Sinius, Paltamon pitäjänkirjuri, Paltamon ja Sotkamon vouti, nimismies, k. välillä 1686-2.1687. Siniusten pappissuvun kantaisä. Asui Kajaanissa v:sta 1651: Mainitaan1653 alussa nimismiehenä. Määrätty kaupungin ensimmäiseksi postinhoitajaksi 1653 ja majatalonpitäjäksi 1653-1659. Määrätty 01.02.1659 kaupungin kirjuriksi. Kirjurin tehtävät siirtyivät kuitenkin vielä samana vuonna pormestari Curnoviukselle. Pielisen pogostan vouti 1659-63; Paltamon ja Sotkamon vouti sekä Kajaanin konventin jäsen ainakin 1664-79. Toimi myös Kajaanin tullinhoitajana (ei enää 1666). Kajaanin siviiliasukkaiden luettelossa arvojärjestyksessä neljäntenä. 24.08.1672 hän kirjeessään kiittää kreivi Pietari Brahea kaikkiin tämän alamaisiin kohdistuvasta huolenpidosta ja erikoisesti lääkkeestä, jonka kreivi oli lähettänyt hänen pienen poikansa silmäsairauden parantamiseksi. Sotkamon ensimmäiseksi nimismiehenä 1681 oli Isak Hannunpoika Sinius joka vapaaherrakunnan purkautuessa vapautui sen voudin virasta. Kari Bergholm Sinius-suku on saanut alkunsa Oulun läänin Salon pitäjästä. Sieltä kotoisin olleen Kajaanin kihlakunnan voudin Iisak Hannunpojan lapset ottivat isänsä kotitalon Siniluodon mukaan sukunimen Sinius. Koko suvun elinajan pysyttelivät sen jäsenet harvoja poikkeuksia lukuunottamatta Pohjanmaalla keskittyen varsinkin Kajaanin, Oulun ja Vaasan seuduille. Yhteiskunnalliselta asemaltaan suvun jäsenet kuuluivat kaikkiin aatelittomiin säätyihin, ja lapset sangen usein siirtyivät pois vanhempiensa säädystä. Iisak Hannunpoika eli 1600-luvun puolimaissa, ja suvun kukoistuskausi oli n. 1770-1820, jolloin samanaikaisesti oli elossa jopa kahdeksan täysi-ikäistä miespuolista Siniusta, mutta jo 1846 suku sammui mieskannalta ja 1870 kokonaan. Suvun häviö on suorastaan tyrmistyttävän nopea. Sen ulkonaisena syynä oli se, että viimeisen sukupolven kymmenestä miespuolisesta viisi kuoli ennen täysi-ikäisyyttä ja loput viisi jäivät naimattomiksi. Sinius-suku on siis hävinnyt, mutta avioliittojensa kautta se solmi sukulaisuussuhteet useisiin huomattaviinkin sivistyssukuihin, kuten Anteli, Antilius, Cajanus, Calamnius, Ganander, Gummerus, Heikel, Hoffren, Höckert, Kimman, Niska, Schroderus, Sovelius, Tuderus, Wacklin, Wegelius ja Westzynthius. Näiden välityksellä Iisak Hannunpojalla yhä on paikkansa varmaankin kymmenientuhansien nykysuomalaisten esivanhempaintaulussa. Eli vielä 1682 k. - ennen 1691 (Huom! Siniukset ovat yhteisiä esivanhempia Pentti Sedergrenin molempien avioliittojen lapsille näiden äitien kautta, vrt. Johanna ja Matleena Sedergrenin esipolvitaulut 12.1869 ja 12.1869) - Paltamon pitäjänkirjuri 1650-luvulla - Kajaanin vapaaherrakunnan Kajaanin voutikunnan vouti 1664 - 80 - viimeisenä Kajaanin läänin voutina Brahen aikaan. - Sotkamon nimismies 1681, "aivan erikoisen luotettu mies" (Virrankoski, PP:n ja L:n h. III s. 534) Vanhemmat Hannu Laurinpoika (13/7733), porvari Oulusta ja Anna (13/7734) Pitäjänkirjuri oli suhteellisen tärkeä pitäjän toimihenkilö, jollaisen hankkiminen tuli v. 1624 lakisääteiseksi: joka pitäjässä tuli olla kirjuri, jonka tehtävänä olki valvoa talonpoikien etua veronkantotilaisuuksissa, niin että kukin veronmaksaja sai kuitin; lisäksi kirjuri laati luettelon maksetuista veroista. Pitäjänkirjurin tuli myös huolehtia pitäjän itsehallintoon kuuluvista kirjoitustöistä kuten sopimusten ja anomusten laatimisesta. Talonpojat saivat itse valita pitäjänkirjurin, mutta käskynhaltija vahvisti valinnan. Myöhemmin pitäjänkirjurin nimitti maaherra antaen ainakin 1670-luvulta lähtien hänelle valtakirjan. (Virrankoski emt s. 537) Iisakki Hannunpoika palveli kreivi Pietari Brahea ennen Kajaanin ja Sotkamon kauttaan Karjalan puolella. Hän nautti kreivi luottamusta siinä määrin, että Brahe nimitti hänet voudiksi vaatimatta minkäänlaisia takuita. (mts. 611) Pitkäaikainen vouti saatiin (Kajaanin) vapaaherrakuntaan Iisak Hannunpoika Siniuksesta, saloislaisen talonpojan pojasta. Hän toimi ennen voudiksi tuloaan jo Kajaanin pitäjän nimismiehenä vuosina 1651-1659 asuen Kajaanissa ja toimien ajoittain myös postinhoitajana, majatalonpitäjänä, kaupungin kirjurina ja tullinhoitajana. (Samuel) Lång (Pietari Brahen hopmanni, majuri, Kajaanin linnan päällikkö) ehdotti jo vuonna 1661, että Siniuksesta tehtäisiin Paltamon ja Sotkamon vouti, mikä toteutuikin vuonna 1664. Tätä edeltävän välikauden hän oli toiminut Pielisen voutina. Sinius olikin niin luotettu mies, että Brahe antoi hänelle voudin viran ilman yleensä vaadittuja takauksia. Sinius toimi Paltamon ja Sotkamon eli Kajaanin läänin voutina läänitysajan päättymiseen saakka eli vuoteen 1681. Samuel Longin tapaan hänkin hankki omistukseensa Nuasjärveltä suuren 3/8 manttaalin tilan nimeltä Okkola, joka myöhemmin tunnettiin Hietalahti-nimisenä (Jorma Keränen, Kainuun historia I, s. 274) Oman mielenkiintoisen ryhmän tavaroiden kaupitsijoista Kajaanin torilla muodostivat kainuulaiset niin maalliset kuin hengelliset virkamiehet. Nimismies Iisakki Hannunpoika tullasi elokuussa 1679 33 tynnyriä jauhoja ja 32 kiihtelystä oravannahkoja tullausarvoltaan 170 taalaria. Samaan aikaan tullasi Sotkamon kirkkoherra Erik Cajanus 92 leiviskää haukia, yhden tynnyrin (16 leiviskää) ja 9 leiviskää voita sekä 4 tynnyriä höyheniä. Tämän tavaran tullausarvo oli noin 130 taalaria. Virkamiehet muuttivat näin markkinoilla veroina saamiaan tavaroita rahaksi tai muiksi tavaroiksi. (Taalari = 4 mk = 32 äyriä) (Virrankoski, mts. 578) Maaherra hyväksyi 1681 Sotkamon käräjillä kirkkoherran Eric Cajanuksen ja lautamiesten anomuksen saada pitäjään oma nimismies, mihin virkaan jo samoilla käräjillä tarjoutui entinen läänitysvouti Iisakki Hannunpoika. Kun koko pitäjä hyväksyi hänet, nimitystä suositeltiin maaherralle, ja se toteutuikin. (mts.) Samana vuonna hänet mainitaan Kajaanin kihlakunnan voutina, kun kruununtileihin merkittynä hän uskoi karjalaiselle kauppiaalle eräänlaisen vekselilainan. Kruununtileistä löytyy suomenkielinen sitoumus: Minä Otzippa Orton poika Lupan täydellä todella maxa hywin uskotun Fougdin Isack Hannuxen pojan puolesta Vijsi sta talarita nytt tänä sisällä olevaisella wuodella Decembriksessä hywin ylös otetulle ja hywin uskotulle Hr Borgmestarille Oulun caupungisa Jöran Zadlerille ja wielä ychdeksi vakuuden merkixi oman nimeni alle kirjoitan, Aº Domini 1681 Datum Uhko d. 4. Decembris Sa Perušaa ruku prilozil. Asui Kajaanissa v:sta 1651: Mainitaan1653 alussa nimismiehenä. Määrätty kaupungin ensimmäiseksi postinhoitajaksi 1653 ja majatalonpitäjäksi 1653-1659. Määrätty 01.02.1659 kaupungin kirjuriksi. Kirjurin tehtävät siirtyivät kuitemkin vielä samana vuonna pormestari Curnoviukselle. Pielisen pogostan vouti 1659-63; Paltamon ja Sotkamon vouti sekä Kajaanin konventin jäsen ainakin 1664-79. Toimi myös Kajaanin tullinhoitajana (ei enää 1666). Kajaanin siviiliasukkaiden luettelossa arvojärjestyksessä neljäntenä. 24.08.1672 hän kirjeessään kiittää kreivi Pietari Brahea kaikkiin tämän alamaisiin kohdistuvasta huolenpidosta ja erikoisesti lääkkeestä, jonka kreivi oli lähettänyt hänen pienen poikansa silmäsaurauden parantamiseksi. Kari Bergholm Sinius-suku on saanut alkunsa Oulun läänin Salon pitäjästä. Sieltä kotoisin olleen Kajaanin kihlakunnan voudin Iisak Hannunpojan lapset ottivat isänsä kotitalon Siniluodon mukaan sukunimen Sinius. Koko suvun elinajan pysyttelivät sen jäsenet harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta Pohjanmaalla keskittyen varsinkin Kajaanin, Oulun ja Vaasan seuduille. Yhteiskunnalliselta asemaltaan suvun jäsenet kuuluivat kaikkiin aatelittomiin säätyihin, ja lapset sangen usein siirtyivät pois vanhempiensa säädystä. Iisak Hannunpoika eli 1600-luvun puolimaissa, ja suvun kukoistuskausi oli n. 1770-1820, jolloin samanaikaisesti oli elossa jopa kahdeksan täysi-ikäistä miespuolista Siniusta, mutta jo 1846 suku sammui mieskannalta ja 1870 kokonaan. Suvun häviö on suorastaan tyrmistyttävän nopea. Sen ulkonaisena syynä oli se, että viimeisen sukupolven kymmenestä miespuolisesta viisi kuoli ennen täysi-ikäisyyttä ja loput viisi jäivät naimattomiksi. Sinius-suku on siis hävinnyt, mutta avioliittojensa kautta se solmi sukulaisuussuhteet useisiin huomattaviinkin sivistyssukuihin, kuten Anteli, Antilius, Cajanus, Calamnius, Ganander, Gummerus, Heikel, Hoffren, Höckert, Kimman, Niska, Schroderus, Sovelius, Tuderus, Wacklin, Wegelius ja Westzynthius. Näiden välityksellä Iisak Hannunpojalla yhä on paikkansa varmaankin kymmenientuhansien nykysuomalaisten esivanhempaintaulussa. GENOS Suomen Sukututkimusseuran aikauskirja http://www.genealogia.fi/genos Kajaanin pitäjän nimismies 1651-59. Hän asui Kajaanissa ja toimi ajoittain postinhoitajana, kaupungin kirjurina ja tullinhoitajana sekä Sotkamon pitäjänkirjurina. Tämän jälkeen Isak oli Pielisjärven voutikunnan vouti 1661 saakka. Pielisjärvi oli kreivi Pietari Brahelle kuuluvan Kajaanin vapaaherrakunnan alainen. Päätehtävänä oli veronkannon hoitaminen. Vuonna 1661 Isak siirtyi Ruotsiin toisiin kreivi Brahen antamiin tehtäviin. Sitten ehdotettiin Isakin nimittämistä Paltamon ja Sotkamon vuodiksi. Brahe hyväksyi tämän ja antoi Isakille luvan toimia ilman yleensä vaadittuja takauksia aina läänitysajan päättymiseen vuoteen 1681 saakka. Isakilla oli Sotkamossa keskikokoinen maatila, Okkola eli Hietalahti Nuasjärven kylässä. Kajaanin vapaaherrakunnan lakkauttamisen jälkeen Sotkamo anoi itsenäisen pitäjän asemaa. Isak toimikin Sotkamon ensimmäisenä nimismiehenä vuosina 1681-86. (GS 2354 & GENOS Suomen Sukututkimusseuran aikauskirja http://www.genealogia.fi/genos). | Sinius, Isak (P29)
|
| 70 | isäntä 1723-1735 | Niemi, Pekka (P175)
|
| 71 | Jakob Andersson Bure var gift hustru Kälug från Grubbe, En mäkta dejelig människa som födde honom 3 söner och 4 döttrar Källa: Burte-Ätten , en utredning om Bure-Ätten I huvudsak bygd på utdrag ur skrifter efterlämnade av Comendör - Capten Carl Ulrik Af Klercker samt andra befintliga källskrifter i ämnet, utredd och utskrivet sommaren 1982 av Elof Lindmark Skellefteå Källa;Bure Släkten skriven av Marc Hernelind ( sidan 9 - 14 , Fjortonde - Sextonde Generationen ) | Bure, Jakob (P17)
|
| 72 | Juho Herlevi Kippo is out Great*5 Grandfather. | Herlevi e. Kippo, Juho (P211)
|
| 73 | Jukkolan vanhin tunnettu isäntä. | Juho (P2)
|
| 74 | Kaarlela Rippi 1796-1802 Sivu 169 Kuva 170 | Hakman Backman?, Hans (P139)
|
| 75 | Kalajoen kirkkoherra 1610. Valtipäivämies. K. ilmeisesti Kalajoella kesällä 1647 | Arctophilacius, Petrus Michaelis (P11)
|
| 76 | Klemola "Seikki"-Pollare. | Pollari, Klemetti (P79)
|
| 77 | Kusti came to the U.S. in 1905, going first to Calumet Michigan. He married Esther Kero on November 3, 1906. In 1915 he moved the family to a farm southeast of Makinen Minnesota. | Simila, Kusti (P279)
|
| 78 | Kustta Henttunen was our Great*3 Grandfather. | Henttunen, Kustaa (P309)
|
| 79 | Källa: Bure Åtten skriven av Marc Hernelind , sidan 1 | Jätte, Olov Dalkarl (P58)
|
| 80 | Lars (Lauri) Sinius, Siniluoto Talonpoika, asuinpaikka mahdollisesti Saloinen, s. 1556 Saloinen, k. 1614. Vanhemmat: Govert Silentz, k. 1595 ja Lenika, k. 1603. | Sinius, Lars (P24)
|
| 81 | Levde i Konung Erik Segersälls tid vid år 992 blivit kristen och bodde i Skokloster i Uppland, där han låtit på egen bekostnad uppföra en kyrka som länge kallades Bure kyrka och socken. Till åminnelse tages en sten vid samma kyrkodörr upprest av hans 5 söner. Biografi: Skall ha levat i konung Erik Segersälls tid 992, blivit kristen och bodde (vid Skokloster) i Sigtuna i Upplanddär han låtit på egen bekostnad bygga en kyrka som länge kallades Bure kyrka och socken. Anorna från Olof Hersesson i 1400-talets början bakåt till Tord I Byr 900-talets slut stöder sig på underlag av vår förste Riksantikvarie Johan Bure och har sammanställts av Marc Hernelind. Bland forskare anses de alltför dåligt underbyggda och kanske mytbildning. Anorna är dock inte osannolika och är därför intressanta att ta med . | Byr, Tord I (P103)
|
| 82 | Lived on Herlevi Farm. Last name "Kippo" or "Herlevi". | Kippo, Tuomas (P176)
|
| 83 | Magdalena Erkintytär. s. Laihia, k. Laihia. (Sylvin 3839). | Magalena (P19)
|
| 84 | Magdalena Östenintytär Sursill s. noin 1580 Umeå, k. 1650 Kalajoki. Yksi Östen Erikinpojan seitsemästä tyttärestä, joista Sursillin suku on saanut alkunsa. Ei lapsia Samuel Paldaniuksen kanssa. Bergholm sivu 1000 mainitsee: Samuel Thomae Paldanius k. 1651, puoliso Östenintytär Sursill'in tytär. Suvut Forsman, Mathesius, Wallenstjerna ja Tigerstedt ovat hänen jälkeläisiään. Eli Kalajoella "vanhana ja voimattomana" vielä maalikuussa 1650. (HS & GS 7659). | Sursill, Magdalena (P21)
|
| 85 | Marriage date - 21 Feb 1796. | Grekilä, Hans Larsson (I495)
|
| 86 | Marriage date - 21 February 1796. | Ikonen, Anna (I496)
|
| 87 | Marriage to Anna Suomela 18 July 1862 in Haukipudas Finland. | Grekilä, Matts (P136)
|
| 88 | Marriage to Matts Grekila 18 July 1862 in Haukipudas Finland. | Suomela, Anna (P292)
|
| 89 | Married Jan. 22, 1809 in Rautalampi. | Jääskeläinen, Susanna (P304)
|
| 90 | Married November 29, 1807, Muhos Finland. | Kassinen, Matti Juvani (P307)
|
| 91 | Married November 29, 1807, Muhos Finland. | Hyvärinen, Maria (P308)
|
| 92 | Mats was a coal worker in the Hammer Smith's shop at Stomfors Iron Works. Information from Esko Simonen. | Qvarnström, Mats (P411)
|
| 93 | Matti Pietarinpoika. »Pikku-Matti». S. n. 1510. K. 1570-luvulla. Lohtajan Mattilan isäntä -1571. Lautamies 1544. Kokkolan pitäjän Lohtajan neljänneskunnan nimismies 1546 -. Lohtajan pitäjän nimismies 1567-71. Laivuri ja maakauppias 1553-68. Hylkeenpyyntiyhtymän nokkamies 1551-. Nuottakunnan päämies. Laajensi Mattilan viljelyksiä, niin että peltoala 1557 oli kylän toiseksi suurin ja karjamäärä 1567 koko pitäjän suurin. Varallisuusverotuksessa 1571 Pohjanmaan äveriäimpiä. Irtaimiston arvoksi laskettiin peräti 810 mk, josta hopeaa oli 105 luotia. | Mattila, Matti (P5)
|
| 94 | Matts married Maja Lisa Qvarnström (born Strömbäck). Maja was born circa 1795. They had 5 children: Anna Lovisa Rosqvist (born Qvarnström), Carl Fredric Qvarnström and 3 other children. | Qvarnström, Mathias (I438)
|
| 95 | Matts Samuelsson Sarkinen and Maria Hansdr Grekilä were married 10 Apr 1817. The children took the name of the farm - Grekilä. | Sarkkinen, Matts Samuelsson (P134)
|
| 96 | Matts Samuelsson Sarkinen and Maria Hansdr Grekilä were married 10 Apr 1817. The children took the name of the farm - Grekilä. | Grekilä, Maria Hansdr (P135)
|
| 97 | Moved to Lapinjärveltä Elimaki 1886. Moved March 24, 1892 to Valkeala. Information from Church in Kuusankoski. | Holmberg, Kalle Fredrik (P283)
|
| 98 | Muuttanut Tyrnäväitä Temmekselle v 1871 ja oli 2 v:n ikäinen muuttaessaan, Muuton mukana kulkeusi Tymävllä leivottu leipa, joka on edellisen sivun kuvassa. Kävi Oulunläänin Talousseuran käsityökoulun Oulussa vv 1892-1893, 6 kk kurssi. Opettaja ja koulun johtaja oll J.G.Astre n. Lähti Amerikkaan tienaamaan rahaa Kopsan tilan ostoa varten. Oli Amerikassa vuosina 1894 - 1896. Oti Suomi-yhtiön henkivakuutus asiamies kymmeniä vuosia. Kuulul Temmeksen kunnanvaltuustoon, kirkkovaltuustoon, taksoitustautakuntaan, Kärsäm?nkytän meijerihallintoon, koululautakuntaan y.m. Hän oli rehti, suoraselkäinen ja oikeudenmukainen henkilö ja hänelle oli maanviljely erittäin tärkeää. Hän omasi hyvän kirjoitus - ja lukutaidon. Hän oli myös tarkka järjestyksestä ja esim sanomalehdet olivat hyvin alkajärjestyksestä ja jos lastenlapset hieman sekoittivat sit hän sanoi miten niiden tulee olla. Oti erittäin hyvä nikkari ja suutari. Hän teki monet reet ja kärryt, useita sänkyjä, lasten kätkyitä sekä puuastiat ts yleensä kaikki käyttöesineet, mitä taloudessa tarvittiin. Suutaroi isolle perheelle kymmenien vuosien aikoina myös kaikki kengät. Vanhoilla päivillään hän asui Oulussa Ruusa tyttärensä luona, josta ajasta Joukolla ovat lämpimät muistot. Hän kertoi kiivenneensä silloin mielellään isoisänsä syliin ja tällöin molemmilla oli mukava olo. | Simila, Heikki (P666)
|
| 99 | My 9th great grandfather Joseph Hindersson Warg, b. 1592, was a farmer in Kaustby and from 1636 to 1652 there were a number of entries in court records about him. When he was 24 in 1636 he was fined for damaging some property at Huntus. The following year, 1637, he had to return to Johan Henriksson a year's harvest that he had taken illegally. And in 1643 he was in court over a dispute with Per Knutsson Kaustinen. In 1647 he owed money to an heir of Knut Henriksson. That same year he and Sigfrid Tast were fined concerning a bank balance due Jakob Haakonsson's widow. Then in 1648 Joseph and Lars Johansson Löija had a fight. In 1651 he had a quarrel with Matts Olofsson Kortjärvi over some property. He got into trouble again in 1652 when he became angry with Matts Granö of Terjärv whose tar pit was too close to his land. Joseph attacked Granö and gave him four bleeding wounds, gave Granö's son Hans three bruises, and his son-in-law, daughter and a servant girl one bruise each. Joseph had to pay considerable fines and reparations. Then at the next court session, Hans Granö complained that Joseph had driven him from his tar pit, burned the wood and kept the tar. The court ordered Joseph to pay fines, but at the same time the lay jurists were ordered to decide on a boundary between the properties. (Extracting tar from split pine wood and slowly burning it in pits was a major cottage industry in the days of wooden sailing ships. Tar was used to waterproof the ships, ropes, etc.) By the time he was 60 he seems to have settled down and there were no more disputes for a while. But in 1673 Joseph was fined by the court concerning the suspension bridge over the Vetil River. He was responsible for maintenance of the bridge which probably was near his home. | Warg, Jooseppi (P252)
|
| 100 | Name and birthplace from Mika Kero. | Vähä-Peitso, Brita (P237)
|