| Notes |
- Isak Hannunpoika Sinius, Paltamon pitäjänkirjuri, Paltamon ja Sotkamon vouti, nimismies, k. välillä 1686-2.1687. Siniusten pappissuvun kantaisä. Asui Kajaanissa v:sta 1651: Mainitaan1653 alussa nimismiehenä. Määrätty kaupungin ensimmäiseksi postinhoitajaksi 1653 ja majatalonpitäjäksi 1653-1659. Määrätty 01.02.1659 kaupungin kirjuriksi. Kirjurin tehtävät siirtyivät kuitenkin vielä samana vuonna pormestari Curnoviukselle. Pielisen pogostan vouti 1659-63; Paltamon ja Sotkamon vouti sekä Kajaanin konventin jäsen ainakin 1664-79. Toimi myös Kajaanin tullinhoitajana (ei enää 1666). Kajaanin siviiliasukkaiden luettelossa arvojärjestyksessä neljäntenä. 24.08.1672 hän kirjeessään kiittää kreivi Pietari Brahea kaikkiin tämän alamaisiin kohdistuvasta huolenpidosta ja erikoisesti lääkkeestä, jonka kreivi oli lähettänyt hänen pienen poikansa silmäsairauden parantamiseksi. Sotkamon ensimmäiseksi nimismiehenä 1681 oli Isak Hannunpoika Sinius joka vapaaherrakunnan purkautuessa vapautui sen voudin virasta.
Kari Bergholm Sinius-suku on saanut alkunsa Oulun läänin Salon pitäjästä. Sieltä kotoisin olleen Kajaanin kihlakunnan voudin Iisak Hannunpojan lapset ottivat isänsä kotitalon Siniluodon mukaan sukunimen Sinius. Koko suvun elinajan pysyttelivät sen jäsenet harvoja poikkeuksia lukuunottamatta Pohjanmaalla keskittyen varsinkin Kajaanin, Oulun ja Vaasan seuduille. Yhteiskunnalliselta asemaltaan suvun jäsenet kuuluivat kaikkiin aatelittomiin säätyihin, ja lapset sangen usein siirtyivät pois vanhempiensa säädystä. Iisak Hannunpoika eli 1600-luvun puolimaissa, ja suvun kukoistuskausi oli n. 1770-1820, jolloin samanaikaisesti oli elossa jopa kahdeksan täysi-ikäistä miespuolista Siniusta, mutta jo 1846 suku sammui mieskannalta ja 1870 kokonaan. Suvun häviö on suorastaan tyrmistyttävän nopea. Sen ulkonaisena syynä oli se, että viimeisen sukupolven kymmenestä miespuolisesta viisi kuoli ennen täysi-ikäisyyttä ja loput viisi jäivät naimattomiksi. Sinius-suku on siis hävinnyt, mutta avioliittojensa kautta se solmi sukulaisuussuhteet useisiin huomattaviinkin sivistyssukuihin, kuten Anteli, Antilius, Cajanus, Calamnius, Ganander, Gummerus, Heikel, Hoffren, Höckert, Kimman, Niska, Schroderus, Sovelius, Tuderus, Wacklin, Wegelius ja Westzynthius. Näiden välityksellä Iisak Hannunpojalla yhä on paikkansa varmaankin kymmenientuhansien nykysuomalaisten esivanhempaintaulussa.
Eli vielä 1682 k. - ennen 1691 (Huom! Siniukset ovat yhteisiä esivanhempia Pentti Sedergrenin molempien avioliittojen lapsille näiden äitien kautta, vrt. Johanna ja Matleena Sedergrenin esipolvitaulut 12.1869 ja 12.1869) - Paltamon pitäjänkirjuri 1650-luvulla - Kajaanin vapaaherrakunnan Kajaanin voutikunnan vouti 1664 - 80 - viimeisenä Kajaanin läänin voutina Brahen aikaan. - Sotkamon nimismies 1681, "aivan erikoisen luotettu mies" (Virrankoski, PP:n ja L:n h. III s. 534) Vanhemmat Hannu Laurinpoika (13/7733), porvari Oulusta ja Anna (13/7734) Pitäjänkirjuri oli suhteellisen tärkeä pitäjän toimihenkilö, jollaisen hankkiminen tuli v. 1624 lakisääteiseksi: joka pitäjässä tuli olla kirjuri, jonka tehtävänä olki valvoa talonpoikien etua veronkantotilaisuuksissa, niin että kukin veronmaksaja sai kuitin; lisäksi kirjuri laati luettelon maksetuista veroista. Pitäjänkirjurin tuli myös huolehtia pitäjän itsehallintoon kuuluvista kirjoitustöistä kuten sopimusten ja anomusten laatimisesta. Talonpojat saivat itse valita pitäjänkirjurin, mutta käskynhaltija vahvisti valinnan. Myöhemmin pitäjänkirjurin nimitti maaherra antaen ainakin 1670-luvulta lähtien hänelle valtakirjan. (Virrankoski emt s. 537) Iisakki Hannunpoika palveli kreivi Pietari Brahea ennen Kajaanin ja Sotkamon kauttaan Karjalan puolella. Hän nautti kreivi luottamusta siinä määrin, että Brahe nimitti hänet voudiksi vaatimatta minkäänlaisia takuita. (mts. 611) Pitkäaikainen vouti saatiin (Kajaanin) vapaaherrakuntaan Iisak Hannunpoika Siniuksesta, saloislaisen talonpojan pojasta. Hän toimi ennen voudiksi tuloaan jo Kajaanin pitäjän nimismiehenä vuosina 1651-1659 asuen Kajaanissa ja toimien ajoittain myös postinhoitajana, majatalonpitäjänä, kaupungin kirjurina ja tullinhoitajana. (Samuel) Lång (Pietari Brahen hopmanni, majuri, Kajaanin linnan päällikkö) ehdotti jo vuonna 1661, että Siniuksesta tehtäisiin Paltamon ja Sotkamon vouti, mikä toteutuikin vuonna 1664. Tätä edeltävän välikauden hän oli toiminut Pielisen voutina. Sinius olikin niin luotettu mies, että Brahe antoi hänelle voudin viran ilman yleensä vaadittuja takauksia. Sinius toimi Paltamon ja Sotkamon eli Kajaanin läänin voutina läänitysajan päättymiseen saakka eli vuoteen 1681. Samuel Longin tapaan hänkin hankki omistukseensa Nuasjärveltä suuren 3/8 manttaalin tilan nimeltä Okkola, joka myöhemmin tunnettiin Hietalahti-nimisenä (Jorma Keränen, Kainuun historia I, s. 274) Oman mielenkiintoisen ryhmän tavaroiden kaupitsijoista Kajaanin torilla muodostivat kainuulaiset niin maalliset kuin hengelliset virkamiehet. Nimismies Iisakki Hannunpoika tullasi elokuussa 1679 33 tynnyriä jauhoja ja 32 kiihtelystä oravannahkoja tullausarvoltaan 170 taalaria. Samaan aikaan tullasi Sotkamon kirkkoherra Erik Cajanus 92 leiviskää haukia, yhden tynnyrin (16 leiviskää) ja 9 leiviskää voita sekä 4 tynnyriä höyheniä. Tämän tavaran tullausarvo oli noin 130 taalaria. Virkamiehet muuttivat näin markkinoilla veroina saamiaan tavaroita rahaksi tai muiksi tavaroiksi. (Taalari = 4 mk = 32 äyriä) (Virrankoski, mts. 578) Maaherra hyväksyi 1681 Sotkamon käräjillä kirkkoherran Eric Cajanuksen ja lautamiesten anomuksen saada pitäjään oma nimismies, mihin virkaan jo samoilla käräjillä tarjoutui entinen läänitysvouti Iisakki Hannunpoika. Kun koko pitäjä hyväksyi hänet, nimitystä suositeltiin maaherralle, ja se toteutuikin. (mts.) Samana vuonna hänet mainitaan Kajaanin kihlakunnan voutina, kun kruununtileihin merkittynä hän uskoi karjalaiselle kauppiaalle eräänlaisen vekselilainan. Kruununtileistä löytyy suomenkielinen sitoumus: Minä Otzippa Orton poika Lupan täydellä todella maxa hywin uskotun Fougdin Isack Hannuxen pojan puolesta Vijsi sta talarita nytt tänä sisällä olevaisella wuodella Decembriksessä hywin ylös otetulle ja hywin uskotulle Hr Borgmestarille Oulun caupungisa Jöran Zadlerille ja wielä ychdeksi vakuuden merkixi oman nimeni alle kirjoitan, Aº Domini 1681 Datum Uhko d. 4. Decembris Sa Perušaa ruku prilozil. Asui Kajaanissa v:sta 1651: Mainitaan1653 alussa nimismiehenä. Määrätty kaupungin ensimmäiseksi postinhoitajaksi 1653 ja majatalonpitäjäksi 1653-1659. Määrätty 01.02.1659 kaupungin kirjuriksi. Kirjurin tehtävät siirtyivät kuitemkin vielä samana vuonna pormestari Curnoviukselle. Pielisen pogostan vouti 1659-63; Paltamon ja Sotkamon vouti sekä Kajaanin konventin jäsen ainakin 1664-79. Toimi myös Kajaanin tullinhoitajana (ei enää 1666). Kajaanin siviiliasukkaiden luettelossa arvojärjestyksessä neljäntenä. 24.08.1672 hän kirjeessään kiittää kreivi Pietari Brahea kaikkiin tämän alamaisiin kohdistuvasta huolenpidosta ja erikoisesti lääkkeestä, jonka kreivi oli lähettänyt hänen pienen poikansa silmäsaurauden parantamiseksi.
Kari Bergholm Sinius-suku on saanut alkunsa Oulun läänin Salon pitäjästä. Sieltä kotoisin olleen Kajaanin kihlakunnan voudin Iisak Hannunpojan lapset ottivat isänsä kotitalon Siniluodon mukaan sukunimen Sinius. Koko suvun elinajan pysyttelivät sen jäsenet harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta Pohjanmaalla keskittyen varsinkin Kajaanin, Oulun ja Vaasan seuduille. Yhteiskunnalliselta asemaltaan suvun jäsenet kuuluivat kaikkiin aatelittomiin säätyihin, ja lapset sangen usein siirtyivät pois vanhempiensa säädystä. Iisak Hannunpoika eli 1600-luvun puolimaissa, ja suvun kukoistuskausi oli n. 1770-1820, jolloin samanaikaisesti oli elossa jopa kahdeksan täysi-ikäistä miespuolista Siniusta, mutta jo 1846 suku sammui mieskannalta ja 1870 kokonaan. Suvun häviö on suorastaan tyrmistyttävän nopea. Sen ulkonaisena syynä oli se, että viimeisen sukupolven kymmenestä miespuolisesta viisi kuoli ennen täysi-ikäisyyttä ja loput viisi jäivät naimattomiksi. Sinius-suku on siis hävinnyt, mutta avioliittojensa kautta se solmi sukulaisuussuhteet useisiin huomattaviinkin sivistyssukuihin, kuten Anteli, Antilius, Cajanus, Calamnius, Ganander, Gummerus, Heikel, Hoffren, Höckert, Kimman, Niska, Schroderus, Sovelius, Tuderus, Wacklin, Wegelius ja Westzynthius. Näiden välityksellä Iisak Hannunpojalla yhä on paikkansa varmaankin kymmenientuhansien nykysuomalaisten esivanhempaintaulussa. GENOS Suomen Sukututkimusseuran aikauskirja http://www.genealogia.fi/genos
Kajaanin pitäjän nimismies 1651-59. Hän asui Kajaanissa ja toimi ajoittain postinhoitajana, kaupungin kirjurina ja tullinhoitajana sekä Sotkamon pitäjänkirjurina. Tämän jälkeen Isak oli Pielisjärven voutikunnan vouti 1661 saakka. Pielisjärvi oli kreivi Pietari Brahelle kuuluvan Kajaanin vapaaherrakunnan alainen. Päätehtävänä oli veronkannon hoitaminen. Vuonna 1661 Isak siirtyi Ruotsiin toisiin kreivi Brahen antamiin tehtäviin. Sitten ehdotettiin Isakin nimittämistä Paltamon ja Sotkamon vuodiksi. Brahe hyväksyi tämän ja antoi Isakille luvan toimia ilman yleensä vaadittuja takauksia aina läänitysajan päättymiseen vuoteen 1681 saakka. Isakilla oli Sotkamossa keskikokoinen maatila, Okkola eli Hietalahti Nuasjärven kylässä. Kajaanin vapaaherrakunnan lakkauttamisen jälkeen Sotkamo anoi itsenäisen pitäjän asemaa. Isak toimikin Sotkamon ensimmäisenä nimismiehenä vuosina 1681-86. (GS 2354 & GENOS Suomen Sukututkimusseuran aikauskirja http://www.genealogia.fi/genos).
|
1614 - 1682 (68 years)
, d. Abt 1645, Oulu